Välimerellistä kanaa ja jokihaallisia juureksia

tällä ajan kesällä

Olen kertonut olevani verraten laiskanpulskea ihminen, jota ei stressi useinkaan paina. Sunnuntai on kuitenkin minun aktiivisin viikonpäiväni. Iskä kertoi eilisessä postauksessaan pyykkäävänsä lauantaisin, minä teen sen sunnuntaisin. Kunhan viimeinenkin unikeko on saatu  aamulla hereille, saadaan hänen panttivankeina pitämänsä pyykit pelastettua ja näin alkuiltaan mennessä on viikon pyykit pesty, osin kuivattu ja viikattukin. Upouusi pesutorni esittää kodinhoitohuoneessa pitkin päivää erilaisia pimpelipom-ääniä, niin hienoja melodioita, etten millään soitonopetuksella pääsisi samaan. Miksi kodinkoneissa on nykyisin näitä soittolistoja? 

Pyykkäyksen lisäksi haluan kokata sunnuntaisin vähän perusteellisemmin, etenkin jos tuleva viikko on iltavuoropainotteinen ja ruokapöytään tulee ilmiintymään lähinnä tähdenlentoja ja pikaisia virityksiä. Suunnitelmien tekeminen ei sitten olekaan vahvuuksiani, sillä unohdin eilen kaivella pakastinta sillä silmällä, että löytäisin jonkun sopivan poropalasen tämän päivän pataan. En mielelläni käy kaupassa sunnuntaisin, harrastan pienimuotoista yhden naisen boikotointia, joka kyllä unohtuu, jos oikeasti tarvitsen jotain, kuten tänään. 

Meillä oli aamupäivällä pikainen taidepakkopulla, sillä nuorempi opiskelija oli viikolla käänteislöytänyt kuvistunnilla taidegalleriaan (syytämme maalaistaustaamme) ja tänään oli viimeinen päivä, jolloin analysoitava näyttely oli esillä. Minä hellämielisenä äitinä lähdin poikaa sinne kyytimään ja hyvä, että lähdin, sillä pidin kovasti Dominik Wlodarekin grafiikasta. Jos lompakossani olisi majaillut ylimääräisiä saturaisia, olisin saattanut ostaa jotain. Mutta ei majaillut. Samalla taidereissulla piipahdimme sunnuntaisen aukiolon turvin kahdessa kaupassa. Yksi olisi riittänyt minulle muuten, mutta siellä oli vain marinoitua broileria tarjolla, enkä enää saata sitä ostaa. Minun ei pitäisi ylipäätään saattaa ostaa broileria, mutta toisinaan saatan. Niinpä kävimme vielä marketissakin, jossa sentään oli marinoimatonta lintua. 

Ihastuin viikolla Jokihaan kokkaamiin hunajaisiin porkkanoihin ja palsternakkoihin ja muistin kaupassa etsiä palsternakkoja käsiini, ollenkaan niin kauniita ei löytynyt, kuin Jokihaan kuvissa. Tein lisäkkeeksi broilerille näitä ihania juureksia neljälle.

• 2 pienehköä palsternakkaa
• 3 keskikokoista porkkanaa
• 1 rkl voita
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 valkosipulinkynsi
• tuoretta timjamia
• 1 rkl hunajaa
• 1 dl kanalientä (alkuperäisessä ohjeessa vettä)
• suolaa ja pippuria

Kuorin porkkanat ja palsternakat ja leikkasin ne vinottain noin puolen sentin viipaleiksi. Kuorin myös valkosipulinkynnen ja littasin sen veitsen lappeella. Lämmitin talouden suurinta pannua kaasuliekillä ja sulatin siinä voin ja lisäsin oliiviöljyn, valkosipulin ja timjamin. Jokihaka otti valkosipulin ja timjamin pois ennen kuin lisäsi pannulle juureslantit, minä jätin ne pannulle. Paistoin porkkanoita ja palsternakkoja muutamia minuutteja niin, että ne saivat kaunista paistopintaa. Sitten lisäsin hunajan ja kääntelin sen tasaisesti mukaan. Lopuksi kaadoin pannulle kanalientä, jota minulla oli broileria varten sulatettuna ja annoin juuresten kypsyä nätillä lämmöllä noin vartin verran. Liemestä ja hunajasta muodostui ihana tahmea kastike, jossa porkkana ja palsternakka pehmenivät mukavasti kypsyessään. Lopuksi maustoin juurekset pienellä suola- ja pippuriripauksella. Samaan aikaan minulla oli toisella pannulla esikeitettyjä perunapaloja paistumassa ankanrasvassa, niillekin riivin hieman timjamia.

Broilerifileiden valmistuksessa käytin täältä löytämiäni vinkkejä. Tarvitsin:

• 4 broilerifilettä
• 2 dl kanalientä
• 100 g fetajuustoa
• tuoretta basilikaa monta isoa lehteä
• 4 isoa palaa aurinkokuivattua tomaattia (ohjeessa oli käytetty paahdettua paprikaa)
• suolaa ja pippuria
• cocktailtikkuja pakettien sulkemiseen

Leikkasin fileistä rasvaiset osat pois ja laitoin fileen kerrallaan paksuun muovipussiin. Rusikoin lihanuijalla fileet niin ohuiksi ja tasaisiksi kuin osasin rikkomatta niitä. Levitin litteät fileet leikkuulaudalle ja ripottelin niille suolaa ja pippuria. Leikkelin fetan pieneksi silpuksi ja lisäsin siihen niinikään silputut aurinkokuivatut tomaatit ja basilikan. Täyte ei kaipaa suolaa fetan suolaisuuden vuoksi. Lusikoin jokaiselle fileelle keon täytettä ja suljin paketin cocktailtikuilla. Kuumensin talouden toiseksi suurimman pannun ja sillä nokareen voita ja lurauksen oliiviöljyä. Kun pannu oli kuuma, nostin tikutetut broileripaketit pannulle ja paistelin niitä jokapuolelta muutamia minuutteja niin hyvin kuin sinne tänne sojottavat tikut antoivat myöten. Kaadoin pannulle kanalientä ja nostin kannen päälle. Loppukypsytin kanakääryleet liemessä kannen alla, se otti noin viisitoista minuuttia. Kun tikut lähtivät helposti irti, olivat kääryleet kypsiä, varmistin kyllä asian leikkaamalla omani kahtia, sillä raa'an broilerin tarjoaminen on melkoisen no no-tilanne, josta ei kehuja satele. Talouden tuoretuotevastaava valmisti nopean salaatin ja patonginkin muistimme leikata. Se usein unohtuu somaan Ranskasta tuotuun patonkipussiin ja päätyy linnunruoaksi ensi viikolla.